Taidelainaamo tai toiselta nimeltään artoteekki (lat. artis = taide; kreik. theke = paikka) on paikka, josta voi lainata kuvataidetta kuukausimaksua vastaan.
Kenelle?
Taidelainaamot tarjoavat palveluita yksityisille, yhteisöille ja yrityksille.
Lyhyempiaikaiset tapahtumat kuten messut, asuntoesittelyt, televisiosarjojen kuvaukset ja teatteriesitykset voivat hyödyntää lainaamoteoksia sisustuksissaan ja lavastuksissaan. Sairaalat, hoitolaitokset ja hoitokodit voivat hankkia vaihdettavissa olevaa, tilaan sopivaa katseltavaa antamaan miellyttäviä kokemuksia potilaille, asukkaille ja työntekijöille, jotka voivat olla myös itse mukana valitsemassa teoksia tiloihin, mikä saattaa olla heille piristävää ohjelmaa arkeen.
Taidelainaamo voi teosten vuokraamisen ja myymisen lisäksi välittää teoksia myös tilaustöinä ja tarjota muita palveluita kuten teosten ja taiteilijoiden esittelyä, konsultointipalvelua ja järjestää myyntitilaisuuksia.
Miten?
Voit vuokrata taideteoksen haluamaksesi ajaksi. Halutessasi voit lunastaa teoksen itsellesi, jolloin maksetut kuukausierät hyvitetään hinnasta. Voit ostaa teoksia myös osamaksulla tai kertaostona.
Lainattu tai osamaksulla ostettu teos siirtyy asiakkaan omistukseen kun osamaksuja on maksettu niin kauan, että teoksen kokonaismyyntihinta on maksettu kokonaan. Asiakas voi palauttaa lainaamansa teoksen lainaamoon ennen kuin koko hinta on maksettu mutta hänelle ei hyvitetä jo maksettuja eriä. Lainaaminen on yleensä korotonta.
Yleensä asiakas maksaa vähintään ensimmäisen vuokra- tai osamaksuerän sopimuksen teon yhteydessä ja sen jälkeen hän maksaa teoksen hinnan mukaan määritellyn kuukausierän kerran kuussa. Halutessaan hän voi maksaa teoksen hinnan isommissakin erissä nopeammin. Sopimuksessa voi olla myös ehto, että jos teosta on pitänyt tietyn määrän kuukausia, sitä ei voi enää palauttaa vaan se on maksettava loppuun asti. Lainausmaksun suuruus voi olla kiinteä, esimerkiksi 20 € kuussa tai se voi määräytyä teoshinnan mukaan niin, että maksuaika ei veny liian moneksi vuodeksi.
Mistä?
Taidelainaamoja on monilla paikkakunnilla ja kuvagallerioihin voi tutustua internetin välityksellä.
Taidelainaamot ovat yleensä taiteilijajärjestöjen tai gallerioiden ylläpitämiä. Joillakin paikkakunnilla taidelainaamon löytää kirjston yhteydestä.
Taidelainaamoiden yhteystietoja eri puolilta maata:
Helsingin Taiteilijaseura ry
www.taidelainaamo.fi
Oulun Taiteilijaseura -63 ry
www.arthouse.oulu.net/arto/
Tampereen Taiteilijaseura ry
www.tampereen-taiteilijaseura.fi
Lisää tietoa taidelainaamoiden historiasta, toiminnasta yms. löydät taidelainaamokäsikirjasta:
Taidelainaamokäsikirja (pdf)
2 kommenttia
TAIDELAINAAMOJEN KOROTOTTOMASTA OSAMAKSUKAUPPASTA
katsoisin taidelainaamo toiminnassa olevan hyväksi eroittaa toisistaan lainauskorvaus korottomasta osamaksusta.
Jos tarkastellaan taidelainaamojen kuukausimaksua ja lasketaan montako teosta taiteilijalla pitäisi olla lainassa saadakseen edes minimipalkan suuruiset kuukausitulot, tulee esiin taidelainaamo toiminnan eettinen ja hyväntekeväisyys aspekti.
Lainaamo toiminta on kuitenkin erinomainen teoksen myyntiä edistävä “tuotteen testaus ja kokeilu” jakso, jonka jälkeen sen voi palauttaa jos teos ei miellytäkkään.
Käytännössä laina-ajalla voi olla katto esim kaksi kuukautta, jonka jälkeen teoksesta voi tehdä osamaksuostosopimuksen, joka on korollinen kuten kaikilla muillakin aloilla. Korko kaupankäynnissä tapaa olla n. 13-14% + laskutuslisä kuukausittain 6-7€.
Tämä laskutuslisä yleensä nostaa kustannusta paljon pienissä summissa. Silti kuuluu korvata myyjälle aiheutunut lisätyö laskuttaa kuukausittain kuin sen aihuttamat kustannukset.
Taiteilijana joudun itse maksamaan kaikesta korkoja ja laskutuslisiä. Koroton osamaksu tuntuu samalta kuin antaisin ostajalle vuodeksi tai kahdeksi lainan korottomana. Elinkustannusten jatkuvasti noustessa tämä ei ole taiteilijan etu, jolla hyvin usein on korollisella lainarahalla teetettynä teoksiin kehyksiä yms, kuin laskujen viivästyskorot on suuret.
Itselläni uuden teoksen kuljettaminen taidelainaamoon kustantaa saman kuin tilityksessä saan yhden teoksen vuosilainasta. Laskelmieni mukaan minun kannattaa myydä 80% halvemmalla heti ilman välikäsiä, jotta saisin pois suorat tuotantokustannukset.
Silloin puhutaan niin halvoista polkuhinnoista ettei kehtaa edes kertoa. Asiassa painaa koroton osamaksu taiteilijan joutuen odottamaan myyntisuorituksesta saatua tuloa pitkään.
Toinen asiaan vaikuttava seikka on välitysprosentti ja kuljetusten lisäksi myös teosten varastoinnin maksavan.
Taidetta pidetään sijoituskohteena ja sen arvon odotetaan nousevan vähintään suhteessa rahan arvon vaihteluun, se on useimmiten uniikkia. Korottomuuden voi tulkita myös viittaavan taiteelliseen tasoon, joka ei ole kelvollinen sijoutuskohteeksi.
Markkinoinnin kohderyhmänä “Matti Meikäläinen” saattaa olla tietämätön taiteen uniikkiudesta ja sekoittaa sen arvottomiin taidejäljennöksiin, paituotteisiin ym sisutustauluihin käyttötavaroiksi. Silmiin pistävää hajurakoahan ei hinnoissa nykyään ole aina huomattavissa. Taiteilijoiden olisi syytä muistaa olevansa itse köyhyysloukussa eikä hinnoittelua kannata tehdä omaan ostovoimaan verraten.
Esimerkkinä “Matti Meikäläisen” ymmärryksestä uniikista taiteesta; kerron nuoresta naisesta, joka osti gallerianäyttelystäni teoksen uuteen kotiinsa.
Viisitoista vuotta myöhemmin kuulin hänen ostaneen pienemmän asunnon ja muuttaneen. Ko yhteydessä hän oli antanut toimittaa kaatopaikalle kaiken mikä ei mahtunut
uuteen asuntoonsa. Kuulin hänen kertoneen pitäneensä kovasti taulusta. Taulun hinta alunperin oli samaa luokkaa kuin vähän paremman sofvan hankintahinta. Taulu sai saman kohtalon kuin sofvakin eli kaatopaikalle. Koska henkilö ei harrastanut kierrätystä, ei hän myöskään kertonut kellekkään kun “siivouksensa” suoritti. Asiasta sain kuulla harmistuneelta tuttavaltaan, joka olisi halunnut taulun ottaa ilmaiseksi kerätessään jonkin verran taidetta ja ymmärtäessään sillä olevan jälleenmyyntiarvonkin. Hän oli alunperin tuonut ostajan galleriaan vaihtoehtona hankkia sisustustaulu sieltä. Uuteen kotiin hankittiin sitten sinne mitoiltaan sopiva sisustus.
Markkinoitaessa taidetta uudelle kohderyhmälle, on syytä pitää kiinni omanarvon tunnosta. Huomioida uuden kohderyhmän saattavan pitää taidetta samanlaisena käyttötavarana
kuin muutakin kodin sisustusta. Vaikka taiteen myyntihinnat ovat halpoja, katson olevan syytä välttää kaikkea halpahallimyyntiin viittaavaa. Korottoman osamaksukaupan markkinointikeinona katson viittaavan toimintaan joka herättää kysymyksiä “mihin koira on haudattuna”. Yritystoiminnan alussa ko keinoja käytetään mm. asikkaiden saamiseksi itselle toiselta alan yrittäjältä kuten mm. pikavippejä tarjovat yritykset kalastellessaan asiakkaita. Luotettavan kauppakumppanin kuvan antaa yleisten tunnettujen sopimusmallien noudattaminen.
Kaupankäynnissä on nykyään myös eettisiä suuntauksia. Koroton osamaksukauppa on suoraan taiteilijan pussista pois. Taidelainaamojen ylläpitäjinä usein ovat taiteilijaseurat. Tämän välittäjätason saamaan tuottoon koroton osamaksusopimus ei vaikuta mitenkään. Taiteilijoiden olisi syytä näyttää esimerkkiä taiteilijan aseman kunnioittamisesta. Taiteilijat tapaa asettaa ensisijalle palkkojen ja kustannusten maksamisen kaikille muille ammattien edustajille luopuen omista vaatimuksistaan jääden useinmiten kannalle kunhan ei itse jouduttaisi taas maksamaan.
Taiteen kuuluessa kaikille yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta; olisi syytä pyrkiä neuvottelemaan sosiaalialan kanssa toimeentulotukeen kuuluvasta taidelainaamosetelistä, jossa on mukana vakuutus joka korvaa teoksen tuhoutumisen mikäli varattomalle lainaajalle sattuu vahinko.
Hyvän tekeväisyys on kaunis ajatus aina kuin myös opiskelijoiden tukeminen.
Realismia kuitenkin on ihmisten ostavan korollisella osamaksusopimuksella kalliitakin hankintoja vaikka olisivat heikosti toimeentulevia. Olen nähnyt Kelan ja sossun tuilla elävän osamaksusopimuksella hankkiman niin suuren taulu TV:n etten itse koskaan uskaltaisi edes uneksia. Kysymys loppujen lopuksi on aina valinnoista. Suomalaiseen kotiin on aina kuulunut taulut, mutta onko ne hankittu ns toritaiteen kauppiailta vaiko ns matrikkelitaiteilijoilta onkin toinen kysymys.
Hyviä pointteja. En niitä kaikkia kommentoi, kun en ole varsinaisesti taidelainaamotoiminnan asiantuntija. Mutta pariin kohtaa kiinnitin huomiota:
- Taiteilijaseuroja johtavat taiteilijat. Eli on taiteilijoista kiinni miten välittäjätaho toimii.
- Taidelainaamoteoksen hintaan voi sisällyttää oletetun “koron”. Näin taiteilija voi pienentää riskiä.
Itse kuulin viimeksi viime viikolla kysymyksen, että miksi kannattaa ostaa teos lainaamosta eikä mennä Ikeaan ostamaan sisustustaulu. Asiakkaiden kouluttamisessa on tehtävää. Tämä on niin kaikkien taidetta välittävien tahojen kuin taiteilijoiden työ. Yksittäinen taiteilija voisi vaikkapa liittää teostensa taustalle “infolapun”, jossa kerrotaan teoksesta, sen tekijästä, teoksen hoidosta, taustoista ja arvon säilymisestä.