Perjantain seminaaripuhujat eivät islantilaisen tulivuoren pölläyttelyiden vuoksi päässeet paikalle, joten heidän puheenvuoronsa kuultiin ja osittain myös nähtiin nettiyhteyden välityksellä.
Krista Mikkola: Taiteen managerointi – kohti luovaa taloutta
Ensimmäisenä puhui galleristi Krista Mikkola. Hän aloitti pohtimalla, että taiteilijan ja managerin tärkeimmät ominaisuudet ovat halu toimia alalla ja halu ottaa selvää asioista. On myös hyvä, että taiteilija ja manageri päättävät, että haluavatko toimia paikallisesti, kansallisesti tai kansainvälisesti. Koska kauneuden käsitteet ovat erilaisia eri kulttuureissa kannattaa managerin ja taiteilijan pohtia missä millainenkin taide toimii.
Mikkolan myynnin kultaiset säännöt ovat, että anna asiakkaan rauhassa miettiä teoshankintaan ja ettei mitään hyvää synny kollegaa arvostelemalla.
Taiteilijoille Mikkola suositteli lämpimästi residenssejä. Hän näki myös mainiona, että väliporrasta koulutetaan ja se järjestäytyy. Esimerkiksi kuraattoreilla, Arts & Business -väellä ja agenteilla on omat yhdistyksensä.
On perusasioita mitä managerin pitäisi tietää: pystyä tekemään analyyseja taiteilijoista sekä taidekentästä. Managerin tulee luoda visio ja strategia yhdessä taiteilijan kanssa. Hänen tulee myös johtaa ja hoitaa projektia. Managerin tulee luoda taloudelliset raamit, kansainväliset mahdollisuudet, hakea tietoa ja verkostoitua. Managerin on myös tärkeää tietää mitä taiteilija haluaa. Yhteistyön pitää olla luontevaa ja hauskaa. Viestintä taiteilijan ja managerin kuin muidenkin kanssa on äärimmäisen tärkeää. Myös verkostoituminen on merkittävää niin managerille kuin taiteilijalle, yksinään että yhdessä.
Mikkola näkee, että taideviennin suhteen parasta olisi rakenne, jossa viedään mennessä ja tuodaan tullessa. Hän peräänkuulutti myös gallerioille annettavaa vientitukea.
Taiteilijan kannattaa luoda rakenteet ympärilleen: agentit, managerit, tuottajat, kuraattorit ja galleristit. Jos tämä välittäjäporras työllistyy, niin taiteilija työllistyy. Jos taiteilija ei koe asiaa näin, niin on hyvä kysyä onko taiteen tekeminen vain harrastus.
Lopuksi Mikkolla totesi, että jossain määrin me suomalaiset olemme eristäneet itsemme. Hän kehotti kokoontumaan yhteen ja katsomaan mitä voidaan tehdä yhdessä ja mistä voidaan hakea yhteistyökumppaneita. Helsinki ei ole niin ihmeellinen kaupunki, eikä sinne tarvitse aina mennä jos haluaa ulkomaille.
Pilvi Kalhama: Mitä on hyvä managerointi?
Pilvi Kalhama kertoi, että ennen Gallery Kalhama & Piipon avaamista hän työskenteli monissa tehtävissä kuvataidekentällä ja tapasi paljon taiteilijoita. Nyt viimeiset kaksi vuotta hän on toiminut taiteilijoiden työparina galleristin ja managerin roolissa. Hänen tavoitteena on uudistaa gallerityötä ja puhaltaa siihen uusia työkaluja, jotka auttava kuvataiteilijoita.
Kalhaman mukaan onnistuessaan manageroinnissa on monen osatekijän loksahdettava kohdalleen. Ongelmia tulee aina, eikä niitä ei pysty välttämään. Välittäjätyössä pitää olla oikeanlainen persoona. Jokainen tekee töitä taidealalla omalla persoonallaan.
Kalhama & Piiposta halutaan tehdä uuden sukupolven galleriaa, jossa painopiste on nuorissa taiteilijoissa ja uusissa työmenetelmissä. Toisaalta mukana on myös etabloituneita taiteilijoita, jotka kuitenkin työskentelevät uusilla menetelmillä ja etsivät niitä aktiivisesti. Tärkeintä onkin asenne, ei fyysinen ikä. Tarkoitus on myös pystyä uudistumaan välittäjätoimijana ja pysyä ajan hengessä mukana.
Myös Pilvi Kalhama nosti esiin verkostuitumisen ja sen tärkeyden taidemaailmassa. Sen pitää lähteä aidoista lähtökohdista, sisällöistä ja tarpeesta. Kalhama sanoi, ettei usko 2000 facebook-kaveriin, vaan verkostoitumisen fokusointiin tärkeimpiin yhteistyökumppaneihin.
Hän nosti myös esiin, että taiteilijat identifioidaan galleriaan. Ei siis puhuta vain yksittäisen taiteilijan yhdestä näyttelystä, vaan galleria on taiteilijalle yhteisö. Taiteilijan imago annetaan gallerian ja gallerian muiden taiteilijoiden käyttöön. Siksi galleriatoiminnassa tai manageroinnissa on toteuttettava suurta visiota. Managerointiprosessiin vaikuttaa kaikki ne asiat mitä galleria rakentaa taiteililijoiden ympärille. Esimerkiksi Kalhama & Piipossa panostetaan nettisivuihin. Ne on tehty itse, mutta ne ovat hyvät ja toimivat.
Galleria hankkii taiteilijan luottamuksen toiminnallaan. Taiteilija allekirjoittaa nämä toimintatavat tai sitten ei. Jos taiteilija ei luota tähän toimintaan, niin sitten on vaihdettava manageri-taiteilijaparia. Siihen ei välttämättä sisälly sen suurempaa dramatiikkaa, joskus yhteistyö ei vaan toimi. On tärkeää, että galleristi ymmärtää sisällöllisesti taiteilijan työn erityisyyden, sillä tämä ymmärrys siirtyy tiedotteisiin, myyntitilanteisiin jne. Tämä sisällön osaaminen siirtyy myös asiakaskontakteihin, sillä asiakkaiden pitää pystyä luottamaan galleristiin.
Pilvi Kalhama sanoi uskovansa, että galleria on hyvä alusta tehdä managerointityötä. Niinpä Kalhama & Piipossa on panostettu tilaan paljon, joka antaa monipuolisia mahdollisuuksia taiteilijan valintoihin.
Työn keskeisenä osana on dialogi 25 taiteilijan kanssa ja heidän uran suunnittelu eteenpäin. Yhdessä pohditaan mihin keskitytään. Toki gallerian tehtävä on myydä. Sitä varten mietitään yhdessä, minkalainen on kohderyhmä, millaisia ja milloin julkaisuja tehdään. Kaikkien taiteilijoiden kanssa ei voi toteuttaa samanlaisia ratkaisuja, vaan kaikki on räätälöitävä.
Kalhaman mielestä gallerian ja managerin ominaisuuksista puhutaan, mutta taiteilijan ominaisuuksista puhuminen on hieman arka asia. Hänen mukaansa taiteilijan pitää antaa oma panoksensa yhteistyöhön, vastaanottamaan ja antamaan palautetta. Toisaalta raha-asioihin pitäisi pystyä suhtautumaan työasioina. Taiteilijolla tulee suvantovaihteita ja tekemisen lukkoja. Managerin pitää ymmärtää myös näitä. Juuri tälläisssä ongelmatilanteissa manageri-taiteilijasuhteen toimivuus punnitaan.
Manageroinnin suurimmaksi sudenkuopaksi Kalhama mainitsee viestinnän. Pahinta on, jos osapuolet kärvistelevät ongelmissa eivätkä keskustele. Ongelmana galleriatyössä on se, että on monta taiteilijaa, eikä taiteilijaa muisteta näyttelyiden välillä. Taiteilijoiden kanssa pitää työskennellään koko ajan ja teosmyyntiä pitää tehdä muulloinkin kuin näyttelyiden aikaan. Tästä syystä galleria ei voi haalia liikaa taiteilijoita.
Yhteistyössä galleria ja taiteilija ottavat riskit. Gallerialle ne usein konkretisoituvat taloudellisina riskeinä ja taiteilijalle oman itsensä antamisena. Näitä molempia riskejä pitää ymmärtää.
Galleria ei tee mesenaattitoimintaan, vaan sen tehtävä on toimia myyntikanavana. Galleria tarvitsee taiteilijaa myyntiyhteistyöhön. Ei niin, että hän on välttämättä itse myymässä, mutta taiteilijan on avustettava galleriaa.
Alussa Kalhama & Piippo teki isoja investointeja ja toiminta oli tappiollista, niin kuin oli ajateltukin. Viime vuonna päästiin jo lähes nollatulokseen. Tärkeää gallerialle on tehdä yritysyhteistyötä ja järjestetään erilaisia tilaisuuksia. Näin saadaan uusia ihmisiä taiteen äärelle ja sitä myöten uusia asiakkaita.